Aloin viime viikon puolivälissä pohtimaan sellaisia klassikkoteoksia kirjallisuuden historiaan liittyen, jotka olisi liitettävissä jokaisen ihmisen yleissivistuksen osaksi, eli teoksia, joita ihmisen tulisi tutustua elämänsä aikana.
Tarina lähti sitä liikkeelle, kun Kalevala on kirjahyllyssä, ja ajan kuluksi viime viikolla luin taas sieltä katkelmia, ja sitten päädyin kirjoittamaan keskustelusäikeen avauspostauksen Sanoma Median kustantamon Tiede -lehden keskustelupalstalle lukuvinkkien saamiseen.
Suora linkki avaamaani säikeeseen on
Mitä eilen illalla kirjoitin vastauspostauksen jo tulleisiin kommentteihin, vielä syvenin ajatuksissani siihen, että jos pitäisi yksi teos elämäni aikana valita, joka itselleni henkilökohtaisesti olisi merkityksellisin kaikista niistä tähän asti elämässäni lukemistani niteistä, niin päädyin, jonka myos mainitsin, Jukka Parkkisen Korppisen Korppi -romaanisarjaan kuuluva Korppi ja Korpin poika, joka on julkaistu vuonna 1980.
Argumenttini tuohon henkilokohtaisesti ehkä merkityksellisimpään teokseen on lähinnä se, että mitä luin tuon Parkkisen Korppi-teoksen ollessani 3/4 -vuosiluokalla, eli 1993/1994 -vuonna, niin juuri tämä kyseinen teos oli ehkä se avainteos heräämisen sysäyksenä siihen, kuinka suomen kieltä käytetään hyvinkin mielenkiintoisella tavalla. 10-vuotiaana koululaisena tämän lukeneena Jukka parkkisen Korppi ja Korpin poika on teos, jolla on ollut ehkä se alunperin alkusysäävä vaikutus siihen, miten olen elämäni aikana kehittynyt kieliviestinnän tuottajana ulosantina ja kielen käyttäjänä siihen pisteeseen, jossa olen tällä hetkellä 2022 39 -vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti