Loirin huikea ja hurja elämä kansissa ja äänialtoina

Tulin hankkineeksi hiljattain Elisa Kirjasta suomalais-kansalliskirjailija Jari Tervon kirjoittaman "Loiri" -teoksen ja itsenäisyyspäivänä iltasella aloin kuuntelemaan uutta äänikirja-hankintaani. Kirja on pitkä, mutta ei tylsä. Olen nyt tätä kirjoittaessani sunnuntaina aamusta 8.12.2019 itsenäisyyspäivän lusittuani ja krapluani selvitettyä kuunellut kirjasta 8 ensimmäistä osaa.
Kirjailija on käyttänyt paljon aikaa taustojen selvittämiseen, niinkuin Jari Tervo aikaisemmassakin tuotannossaan. Toki itse kansallisstatuksen omaavan elävän taiteilijalegendan omalla avustuksella, mutta tähän asti uutena tietona itselleni ei ole tullut juuri muuta, paitse se, että Vesa-Matti Loiri ei ollut mikään koulun kävijäihminen. Hänhän on siis jäänyt kaksi kertaa luokalleen, ja saanut varmaan säälistä päästötodistuksen noin viiden keskiarvolla. Peruskoulu-aikana Loiri oli taitava koululintsari, ja käytti koulupäivät pingiksen pelaamiseen.

Vesa-Matti Loiri on yksi esimerkki taas siitä, että suomalainen peruskoulujärjestelmä ei sovi kaikille, on itsellänikin jäänyt 1990-suurlaman aikaan itse aloitettuani koulunkäynnin vuonna 1990 elokuussa, koko peruskouluhistoriani ajalta joitain traumaattisia kokemuksia lähinnä tytöistä, joilta sain kuulla ulkonäöstäni ja ylä-asteella ensimmäinen IT-buumi oli Nokia veturinaan Suomen vienti-yhtiö numero yksi matkapuhelinvalmistajana, ja olin koulun harvoja, ellei jopa ainut, ketä ei omistanut Nokian ensimmäistä hittipuhelinta Nokia 5110, ja tyttöjen puhelinnumerot jäivät saamatta. Lisäksi sekin vielä, kun luokkamme teki luokkaretken Lontooseen 1999 keväällä, kun luokanvalvojamme Eine Nevalainen jäi eläkkkeelle luokamme saatua päästötodistukset, olin luokan ainut, joka ei päässyt osallistumaan matkalle, koska Lontoon -luokkaretki olisi pitänyt itse maksaa, ja vanhemmillani ei ollut varaa kustantaa luokkaretkeäni, vaikka vielä ylä-asteella menestyin kiitettävästi kielissä ja vapaavalintaisena kurssina porvarillisesssa Turun Suomalaisessa Yhteiskoulun ylä-asteella minulla oli vieraskielisen ilmaisun tunnit kerran viikossa. Lukiossa en tutustunut paremmin kehenkään tyttöön, koska tietokoneharrastukseni jatkui ala-aste -iästä lukion päättymiseen, ja jatkuu yhä aktiivisena.

Peruskoulujärjestelmässä menestyminen Suomessa ei ole este elämässä menestymiselle, Vesa-Matti Loiri on hyvä esimerkki asiasta, ja tunnen monta ihmistä Vastaavasti voi olla myös, että vaikka hankkii tohtoritasoisen yliopisto-sivistyksen saavuttaen tiedemaailman aikuisuuteen kasvamisen sitä kautta, voi silti kohdata epäonnea tai huonompiosaisuutta elämässä, esimerkiksi akateemisten työttömyyden seurauksesta.

Jari Tervon "Loiri" -elämänkertaa voi suositella jokaiselle suomalaiselle kuunneltavaksi tai luettavaksi.

Lamppu Laamanen pureutuu Antti Hulkkoon uudessa teoksessa ”Andy”

Tuorein Lamppu Laamasen toimittama elämäkerta ”Andy” raottaa kotimaisen maailmanmiehen, kotimaisen yhden niistä harvoista jokaikisen suomi-juntin tuntemista rock-kitaristeista, Antti Hulkko alias Andy McCoyn elämään syvemmältä, mitä miehen aiempi elämäkertateos ”Sheriffi McCoy”.

Ennakkoon odotukseni liittyi enemmänkin Andy tunnetusti ainoaan poikaan, Sebastianiin, mitä mies paljastaa tämän elämästä, kun ennakkoon markkinointiin kirjassa miehen raottavan tätäkin puolta yksityiselämästään, mutta lopulta Sebastianin osuus jää melko vähäiseksi kirjassa.

Hulkosta selviää, että tämä oli itsepäinen ja kovanahkainen, paikoitellen jopa kylmä nuoruusvuosinaan, jota ei koulu kiinnostanut, ja ykköstavoite oli perustaa maailman paras rock-yhtye. Nykyisin Karkkilassa vaimonsa Angela Nicolettin kanssa asuva Andy onnistuikin mielestäni tavoitteessaan hyvin, vaikka välillä miehen ja koko Hanoi Rocksin päihdekulttuurissa elämistä ja päätöntä Rock-uho –menoa kuunellen miettii sitä, että ihminen on aikamoinen selviytyjä. 

Jo Turun Yliopiston Kasvatustieteen lisensiaatti Skinnarin kasvatustieteen johdantokurssilta mieleeni painautuva ”Vanhuudessa ihminen saavuttaa viisauden”, tulee mieleen, että Andy on viisastunut vanhetessaan, ja hänen paljon lukemansa uskonnolliset vanhat tekstit, ja elämänkokemus on muovannut miehen sellaiseksi, kuin hän saattaa olla: En ole koskaan tavannut miestä henkilökohtaisesti, pari kertaa nähnyt Hanoi Revistedin Ruisrockissa, eli miehen työpaikallaan, ja kerran olin Turussa Hanoi Rocksin uudenvuoden keikalla hotelli-kylpylä Caribiassa, kun bändin toinen alkuvaiheista lähtien mukana ollut nykyisin proviisoriksi opiskellu Jan Stenfors, ”Nasse”:kin esiintyin bändin kanssa kaikkien niiden vuosien ja kokemusten jälkeen.

Tunnistin Andyn nuoruusvuosistaan kertovasta itsepäisyydestä itseäni, mitä itsekin soitin koulubändissä 1990-luvun lopulla Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Moni saattoi myös minua pitää täyytenä kusipäänä, ko tiesin tarkalleen, miten toisten pitäisi tajuta jonkin biisin sovitus, tai miten pitäisi soittaa. Nykyisin omakin itsepäisyyteni on vähentynyt, ja haluan antaa tilaa muille paljon enemmän ja huomiota en ota itseeni, tai itselleni hae sitä, vaan annan muiden mielummin loistaa. ”Musabisnes ei oo pehmoille”, mun myöhemmät kokemukset on osoittanut sen, mitä olen alan piireissä liikkunut ennen liiketalouden opintojani vielä täällä kotikaupungissani Turussa.

Vaikka Andy McCoy olisi delannut parikymmentä vuotta sitten jo vaikka, silti mies olisi saattanut kuolla onnellisena, ja paljon nähneenä. Hanoi Rocksin elämäntapa, ja Andyn elämä on ulkopuolisesta tarkasteltuna jotain, mitä moni pitää märkänä päiväunena, mutta totuus voisi olla toinen Hulkon omien kokemusten mukaan se poislukien, että hänestä todella on kehittynyt mystinen rock-ikoni, jonka legenda jatkaa kasvuaan sitten kun aika on valmis miehen siirtymisestä ajasta iäisyyteen.

Ostin kirjan äänikirjana Elisa Kirjasta, ja positiivinen kokemukseni uudesta kirjaformaatista, ”äänikirja”, jatkui positiivisena. Äänikirjan hinta oli päälle 12 euroa, mutta äänikirjat eivät ole ainoita digitaalisia tuotteita, joihin olen valmis käyttämään rahaa: Aiemmin olen ostanut musiikkia digitaalisesti, video ja PC-pelejä digitaalisesti ja nyt äänikirjoja. Lamppu Laamasen toimittamaa ”Andy” –kirjaa voi suositella jokaiselle, joka haluaa kuulla tämän kotimaisen rock-ikonin elämän käänteistä enemmän. Ihan ostamisen arvoinen teos. 

En ole tutustunut Lamppu Laamasen aiempiin töihin, mutta haastattelun pohjaltahan valta-osa ”Andy” –teoksesta on kasattu: Nauhuri päälle, jointti palamaan ja antaa miehen pienen johdattelun jälkeen tarinoida.  Pitkää ikää, Andy! Teit hienon levyn 7 vuoden tauon jälkeen ”21 century Rocks”, joka osoittaa, kuiten Hulkko itsekin sanoi Yleisradion haastattelussa, että sen tyyppinselle muiikille, mitä mies tekee, on yhä kysyntää, ja tulee aina olemaan meidän Blues/Roots/Rock’n Roll –diggareiden piireissä, jotka voivat yhtyä Andy McCoyn mieleipiteeseen myös siitä, että siitä lähtien, kun valtavlirtaa tuli syntikkamusa yms. paska, nyky-mainstream on täyttä skeidaa.

Innostuin äänikirjoista

Mainostelevisiossa on jo pitkään pyörinyt äänikirjojen suoratoistopalveluita, joista saa kaksi viikkoa ilmaista kokeiluaikaa ja sitten lähtee pyörimään automaattilaskutus maksukortilta Netflixin ja Spotifyn tapaan.

Yleisradion ykkösen 20:30 uutisissa oli tällä viikolla uutinen, että yhä useammin kirjaharrastajat keskustelevat, mitä kirjoja he ovat viimeksi kuunelleet. Äänikirja on uusin tulokas kirjamaailmassa, ja kirjat tosiaan teki saman, mitä ensin musiikki ja elokuvat, ja kirjojen jälkeen on vieläpä tulossa Googlen pelisuoratoisto-pilvipalvelu ja Microsoftiltakin on kehitteillä omansa.

Löysin lauantaina 26.10.2019 Youtube-video suosituksistani Elisa E-kirjasta uploadaajan ostaman vuoden 2016 tietokirjaksi palkitun Marko Lönnqvistin ”Elämäni Gangsterina”, joka kertoo Ex-Cannonball -moottoripyöräjengin jäsenen tarinan. 

Koska pidän radion kuuntelusta, ja ääni on minulle tärkeää, pidän siitä fiiliksestä kuunellessani radiota, tai ääntä radiosta tai stereoistani, että radiossa on parempi kuva, mitä televisiossa.

Tutustuin tänään Elisa E-Kirjaan, ja vaikka Elisakin tarjoaa pientä kuukausimaksua vastaan ilmaiseksi kuussa 1-2 ääni/e-kirjaa omaksi alle 9 euron automaattikuukausilaskutuksella pankki/maksu-kortilla, koko valikoima kuitenkaan ei ole saatavilla kuukausitilaajille.

Ajattelin seuraavana tilipäivänä kokeeksi aloittaa äänikirjojen hankkimisen digitaaliseen kirjastooni ostamalla Lamppu Laamasen tuoreimman Andy Mc Coyn elämäkertakirjan, vaikka kirjahyllystäni löytyy vanhin ”Sheriffi Mc Coy” -pokkarina. Toinen kirja, jonka ajattelin ostaa ja kuunella parin viikon päästä, kun eläke tulee tilille, on Jari Tervon kirjoittama ”Loiri” -elämäkerta, koska pidän elämäkerta-sekä rikoskirjallisuudesta, vaikka en ole tuoreinta Reijo Mäkeä lukenutkaan, vaikka turkulais-dekkaristi Mäen renttu-salapolisiin Turkuun sijoittuva maailma on melko tuttu aiemmista teoksista.  

Helsingissä ja Uudenmaan alueella toimiva Helmet -kirjasto-tietojärjestelmä ylläpitää kirjastot.fi -sivustoa, josta saa lainata kirjaston tapaan äänikirjoja ja e-kirjoja, digitoitua materiaalia yms digitaalista perinteisen kirjastosta kirjan haun sijaan, mutta valitettavasti en tiedä, onko Turun ja lähikuntien Vaski-järjestelmä vielä mukana tuossa hankkeessa. Toivon mukaan tulevaisuudessa on.

Kuuntelin noin 5 tuntia loppuillasta/alkuyöstä tuota ”Elämäni Gangsterina” -kirjaa Youtubesta, ja kokemus oli positiivinen, joten uskallan sijoittaa rahaa äänikirjaan. Nukahdin toisen osan loppumetreillä, sillä Youtubeen laittomasti teoksen ladannut oli jaotellut kirjan kolmeen osaan. 

Äänikirjoihin kannattanee tutustua, jos ääni on elämässä tärkeää, ja pitää radiota kuunellessa radiosta tulevaa puhetta paremman kuvan omaavana, mitä televisiosta katseltuna. Minusta tuntuu siltä, että äänikirjat ovat minun juttuni, vaikka en ole mikään varhaisherännyt minkään kulutustottumuksieni valossa oikeastaan mllään teollisuudealan tuottaman tuotteen kohdalla, jos vakiintuneiden markkinointitermein puhutaan aiheesta ”Jere Sumell kuluttajana”. Äänikirjat tosin on verrattain uusi asia, ja laaja-alainen joukko kustantamoja ja isotkin kotimaiset (WSOY, Otava) ovat vasta uutisen mukaan lähdössä kokeilemaan sitä toden teolla.

Aiemmin mainitsin radion kuuntelu-tykkäämiseni tässä blogipostauksessa. Suosikkikanavani voin paljastaa vähän ohimennen tästä kirjallisuus-blogin teemasta: Suosikkikanavani radiossa on ollut jo useiden vuosien ajan Ylen Radio Suomi ja Yle Puhe, vaikkakin Puhe on muuttunut myös musiikkia soittavaksi kanavaksi ja Alivaltiosihteerikin taisi loppua sieltä.

Antti Tuurin kirjasarja ”Äitini suku”

Ikitie on hyllyssäni, olen lukenut sen, mutta päädyin aloittamaan kirjasarjan alusta. Ikitie  on ”vasta” 7. romaani tässä Tuurin kirjasarjassa, ja paljon ehtii tapahtumaan ennen tämän kirjan tapahtumia. Sarjan startti-teos on ”Eerikinpojat”, joka sijoittuu niinkin ”kauas” ennen ikitien tapahtumia, kuin 1770-luvun talonnpoikais-Suomeen ja nimenomaan pohjanmaallahan tässä seikkaillaan.

Lainasin Turun pääkirjaston varastosta Antti Tuurin romaanin ”Eerikinpojat”. joka avaa miehen ”Äitini suku” –sarjan. Sehän sijoittuu 1770-luvun talonpoikais-Suomeen, ja tietenkin pohjanmaalla seikkaillaan, kuten totesin jo.

Mielenkiintoni kohdistuu nimenomaan siksi tähän kirjasarjaan, koska tässä sarjassa kirjailija on tehnyt selvästi paljon tutkimusta nimenomaan Suomen pohjanmaalais-sukujen, pitäjien ja paikkojen ja niissä asuvien ihmisten taustojen lisäksi myös pohjalaisia siirtolaisperheiden taustojen osalta, niiden perheiden, joista on lähtenyt Yhdysvaltoihin johonkin maailman aikaan ihmisiä paremman elämän toivossa nimenomaan Pohjois-Suomesta. Omasta geeniperimästäkin puolet on pohjalaista verta.

Aloitin kirjan lukemisen 14.10.2019 ja pistin heti aluksi merkille, että paljon ihmisten nimiä, paikannimiä Tuuri viljelee ihan sumeilematta heti kirjan alussa. Kirja alkaa, kun Kokkolassa on Eerikinpojat syytettynä uskon asioista käräjillä, ja kirjan kertoja-minä on 17-vuotias piikatyttö, jonka äiti on kutsuttu todistajaksi, joka kirjassa kuvaillaan vanhaksi, vaikka ikää ei ole kuin päälle 40 -vuotta. Ehkä 1770-luvun ajan huomioon ottaen päälle 40 –vuotias nainen oli jo vanha? 

Oikeudenkäyntiinkään loppupäivinä Eerikinpojat eivät vaivautuneet sängystä nousemaan, joten oikeudenkäynti piti siirtää sinne, missä Eerikinpojat kortteerasi.  Tuli mieleen, että lievä krapulako Jaakobilla ja Eerikillä molemmat Eerikinpoikia kun ovat, niin kai heillekin nyt viina maistuu? Ei ole vielä selvinnyt, koska he ovat oman uskonsa kanssa koetuksella oikeudenkäynnissä ja epäilevät syyttäjien ja valamiehistön olevan epä-valideja päättämään heidän kohtalostaan.

Olen lukenut vasta nyt tätä kirjoittaessani noin 40 sivua tätä romaania, mutta ainakin mielekäs startti romaanilla oli. Itse kun pidän kielestä, ja saan nautintoa pelkästä kielestä, jos se on jollain tapaa hersyvää tai nautinnollista luettavaa tai kuunneltavaa, Antti Tuuri käyttää muutamia kielikukkasia puhuessaan esimerkiksi ruotsin kielen puhujasta. Lisäksi hän on selkeästi tehnyt töitä romaanin hahmon nimien miettimiseksi.