Koronan jatkuessa aloin viime kesän 2020 alussa ahmimaan ruotsalaisia nykydekkaristeja, ja Carl-Johan Vallgrenin molempien dekkarien suomennosten jälkeen päädyin lukemaan ruotsalaispariskunnan pseudonyymillä Lars Kepler -nimellä kirjoitettuja kirjoja. Dean Koontz ja Stephen King ovat tuttuja amerikkalais kauhu-genren kirjailijoita, kirjaston kautta niitä lainanneena ja lukeneena, mutta ruotsalainen kauhukirjallisuus-tyylilaji on vähän vähemmälle jäänyt.
Lars Kepler tunnetaan ainakin Suomessa ehkä parhaiten Joona Linna -rikosetsivää seuraavasta kirjasarjasta, mutta aloitin Keplerin maailmaan tutustumisen playground -romaanista, joka on poikkeus muuhun kirjailijan tuotantoon poiketen siinä, että Joona Linna ei seikkaile tässä romaanissa, eikä tyylilajina ole dekkari.
playground on mielenkiintoinen kuvaus elämän ja kuoleman rajamailla elämisestä, lähinnä sairaalamiljööstä leikkauksen yhteydessä sydänleikkauksesta ihmisten osalta, joista osa palaavat elämään, ja osa eivät, ja aika, jonka rajamailla joutuu viettämään, ei koskaan ole tiedossa.
Elämän ja kuoleman välisen maailman miljöö on Keplerin romaanissa kuvattuna kiinalais-satamakaupungin muottiin, jossa myös on sinänsä alamaailman hallinta, kiinalainen järjestyätynyt rikollisuus haalii itselleen lupia, joilla voivat itse palata elämään.ja omaavat valtaa oikeustuomio-istuimessa,
Lähinnä elävien kirjoissa kuvatuissa episodeissa ollaan sairaalamiljöössä ja kuoleman kaupunkiin palataan useamman kerran, kun kirjassa pääosin seurattava naispäähenkilö lähtee pienen poikansa perään uskoen, että tämä ei selviydy leikkaukseen joutuessaan rajamailta takaisin elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti