sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Lamppu Laamanen pureutuu Antti Hulkkoon uudessa teoksessa ”Andy”


Tuorein Lamppu Laamasen toimittama elämäkerta ”Andy” raottaa kotimaisen maailmanmiehen, kotimaisen yhden niistä harvoista jokaikisen suomi-juntin tuntemista rock-kitaristeista, Antti Hulkko alias Andy McCoyn elämään syvemmältä, mitä miehen aiempi elämäkertateos ”Sheriffi McCoy”.
Ennakkoon odotukseni liittyi enemmänkin Andy tunnetusti ainoaan poikaan, Sebastianiin, mitä mies paljastaa tämän elämästä, kun ennakkoon markkinointiin kirjassa miehen raottavan tätäkin puolta yksityiselämästään, mutta lopulta Sebastianin osuus jää melko vähäiseksi kirjassa.

Hulkosta selviää, että tämä oli itsepäinen ja kovanahkainen, paikoitellen jopa kylmä nuoruusvuosinaan, jota ei koulu kiinnostanut, ja ykköstavoite oli perustaa maailman paras rock-yhtye. Nykyisin Karkkilassa vaimonsa Angela Nicolettin kanssa asuva Andy onnistuikin mielestäni tavoitteessaan hyvin, vaikka välillä miehen ja koko Hanoi Rocksin päihdekulttuurissa elämistä ja päätöntä Rock-uho –menoa kuunellen miettii sitä, että ihminen on aikamoinen selviytyjä. 

Jo Turun Yliopiston Kasvatustieteen lisensiaatti Skinnarin kasvatustieteen johdantokurssilta mieleeni painautuva ”Vanhuudessa ihminen saavuttaa viisauden”, tulee mieleen, että Andy on viisastunut vanhetessaan, ja hänen paljon lukemansa uskonnolliset vanhat tekstit, ja elämänkokemus on muovannut miehen sellaiseksi, kuin hän saattaa olla: En ole koskaan tavannut miestä henkilökohtaisesti, pari kertaa nähnyt Hanoi Revistedin Ruisrockissa, eli miehen työpaikallaan, ja kerran olin Turussa Hanoi Rocksin uudenvuoden keikalla hotelli-kylpylä Caribiassa, kun bändin toinen alkuvaiheista lähtien mukana ollut nykyisin proviisoriksi opiskellu Jan Stenfors, ”Nasse”:kin esiintyin bändin kanssa kaikkien niiden vuosien ja kokemusten jälkeen.

Tunnistin Andyn nuoruusvuosistaan kertovasta itsepäisyydestä itseäni, mitä itsekin soitin koulubändissä 1990-luvun lopulla Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Moni saattoi myös minua pitää täyytenä kusipäänä, ko tiesin tarkalleen, miten toisten pitäisi tajuta jonkin biisin sovitus, tai miten pitäisi soittaa. Nykyisin omakin itsepäisyyteni on vähentynyt, ja haluan antaa tilaa muille paljon enemmän ja huomiota en ota itseeni, tai itselleni hae sitä, vaan annan muiden mielummin loistaa. ”Musabisnes ei oo pehmoille”, mun myöhemmät kokemukset on osoittanut sen, mitä olen alan piireissä liikkunut ennen liiketalouden opintojani vielä täällä kotikaupungissani Turussa.
Vaikka Andy McCoy olisi delannut parikymmentä vuotta sitten jo vaikka, silti mies olisi saattanut kuolla onnellisena, ja paljon nähneenä. Hanoi Rocksin elämäntapa, ja Andyn elämä on ulkopuolisesta tarkasteltuna jotain, mitä moni pitää märkänä päiväunena, mutta totuus voisi olla toinen Hulkon omien kokemusten mukaan se poislukien, että hänestä todella on kehittynyt mystinen rock-ikoni, jonka legenda jatkaa kasvuaan sitten kun aika on valmis miehen siirtymisestä ajasta iäisyyteen.

Ostin kirjan äänikirjana Elisa Kirjasta, ja positiivinen kokemukseni uudesta kirjaformaatista, ”äänikirja”, jatkui positiivisena. Äänikirjan hinta oli päälle 12 euroa, mutta äänikirjat eivät ole ainoita digitaalisia tuotteita, joihin olen valmis käyttämään rahaa: Aiemmin olen ostanut musiikkia digitaalisesti, video ja PC-pelejä digitaalisesti ja nyt äänikirjoja. Lamppu Laamasen toimittamaa ”Andy” –kirjaa voi suositella jokaiselle, joka haluaa kuulla tämän kotimaisen rock-ikonin elämän käänteistä enemmän. Ihan ostamisen arvoinen teos. 

En ole tutustunut Lamppu Laamasen aiempiin töihin, mutta haastattelun pohjaltahan valta-osa ”Andy” –teoksesta on kasattu: Nauhuri päälle, jointti palamaan ja antaa miehen pienen johdattelun jälkeen tarinoida.  Pitkää ikää, Andy! Teit hienon levyn 7 vuoden tauon jälkeen ”21 century Rocks”, joka osoittaa, kuiten Hulkko itsekin sanoi Yleisradion haastattelussa, että sen tyyppinselle muiikille, mitä mies tekee, on yhä kysyntää, ja tulee aina olemaan meidän Blues/Roots/Rock’n Roll –diggareiden piireissä, jotka voivat yhtyä Andy McCoyn mieleipiteeseen myös siitä, että siitä lähtien, kun valtavlirtaa tuli syntikkamusa yms. paska, nyky-mainstream on täyttä skeidaa.